perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tutkimusmatkailua


Ollaan viime päivinä tutkiskeltu uusia lenkkimaastoja uuden kodin lähistöllä. Seurailtu vuoroin kutakin kelkkauraa ja polkua - muutamana päivänä uskallettu kantavan hangen turvin tiettömillekin taipaleille.


Ja mitä on löytynyt? 
Joki ja sen koski ainakin, suopursua ja jäniksen papanoita, metsää ja linnunlaulua. Ja tilaa. Niin paljon tilaa, että Fanni on saanut juoksennella vapaana joka ainoa päivä.


Moottorikelkkaurat on muuten hieno juttu. Kovaa uraa pitkin käveleminen on mukavaa eikä tarvitse huolehtia koiran pinkovan pitkin kenenkään pihoja. Näkyvyyskin on vastaantulijoiden varalta yleensä aika hyvä. Ja vaihtelua riittää: muutama metri meidän talon nurkalta lähtee ura, joka haarautuu eri suuntiin niin, että reittiä riittää satoja kilometrejä. Aika pieni osa ollaan toistaiseksi ehditty kartoittaa.

2 kommenttia:

  1. Milläpäs suunnalla sitä nykyään huidellaan? Teillä vaihtuu nuo kotikulmat niin, ettei meinaa millään perässä pysyä. :p Ei kyllä vaikuta yhtään pöllömmiltä noi maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, hyvä kun itsekään on pysynyt kartalla! :D Tällä kertaa sattuma heitti Varsinais-Suomesta tänne Kainuun korpeen. Ja koirahan viihtyy, ihan valtava muutos Fannissa. Pitänee kirjotella siitä ihan oma postaus.

      Poista