perjantai 4. toukokuuta 2012

Kuka siistisi meidän homssun?


Pitkään olin sitä mieltä, että niin kauan kun Fannia ei olla näyttelyyn raahamassa, saa sen karvat (varpaanvälejä lukuunottamatta) rehottaa niinkuin haluavat. Sillähän on edelleenkin korvissa jäänteet hassusta pentutukasta (paras löytämäni kuvallinen esimerkki tämän postauksen lopussa, vaikkei kovin hyvä sekään...), eli korvien päälle kasvavista pitkistä karvoista, jotka siis kuuluisi aikuiselta berniltä siistiä.Tänä keväänä nuo korvakarvat ovat kuitenkin alkaneet muuttumaan suloisen höpsöistä hapsuista onnettomiksi luiruiksi.






Toinen suhtautumistani muuttanut seikka on karvakoiven karvaiset sääret. Näissä viimeisissä kuvissa näkyy hyvin nuo kyynärpäissä (?!) kasvavat hapsut, joissa karvanlaatu on ihan erilainen kuin muualla turkissa. Ne on hamput ja rasvaiset ja takkuiset ja kerää hiekkaa muuta karvaa tehokkaammin eivätkä millään halua päästää siitä irti!


Niinpä olen viime aikoina pohtinut, pitäisikö meidänkin tyttö näin toisen syntymäpäivän kynnyksellä laittaa parturiin siistittäväksi. Näyttäisi sitten edes vähän aikuisemmalta. Nauraahan ne toiset koirat tuolla pitkin kaupunkia tälle homssulle? Mitään en ole asian eteen vielä tehnyt, en edes tiedä, kuka näitä hommia täällä hoitaa. Nuo kyynärkarvat saattaisin uskaltaa itsekin nappaista, mutta korviin en kyllä uskalla koskea - sitten tuolle raukalle vasta naurettaisiinkin...

11 kommenttia:

  1. Hei!

    Älä leikkaa noita "säärikarvoja" pois, ne kuuluvat bernin kuosiin, mutta niitä voi siistiä saksilla "tasaamalla". Iän myötä hapsukarvoilla on taipumus vielä lisääntyä ja kasvaa pidemmiksi ja tuuheammiksi. Suunnilleen ranteeseen saakka kaikki hapsottavat karvat kannattaa leikata ja tietenkin tassukarvat, mitkä bernillä ovatkin huipputuuheat turjakkeet:)
    Rokkitukan korvista leikkaan ensin tavallisilla saksilla siten, että korvista muodostuu kolmiot. Ohennussaksilla on helppo sitten viimeistellä korvien päällyskarvat sopivaan kuosiin, aika paljon saakin ohentaa. Olen muotoillut korvia myös nyppimällä pitkiä karvoja, sekin on aika helppoa, ei käy koiralle edes kipeää.
    Käy hommiin rohkeasti! Tai jos löydät täältä Roista jonkun asiantuntijan, niin kerrothan blogissasi- haluttaisi joskus itsekin viedä koira puleerattavaksi kirsusta hännänpäähän!

    t.Seija & bernipoika Armas
    terv. Seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kunnon berni toki on vähän (tai enemmänkin...) hapsuinen, mutta nuo kyynärpäistä sojottavat tahmatupsut haluaisin kyllä napsaista pois - käytännön syistä. Muihin säärikarvoihin en tunne tarvetta kajota. Tähän mun rohkeus saattais riittääkin nimenomaan siksi, että se muu karva sillä osastolla tasaa kyllä lopputulosta, olipa se millainen hyvänsä. Korvakarvoihin sen sijaan en tahdo millään uskaltaa koskea! Eikä meillä toistaiseksi edes ole ohennussaksia...

      Tuo nyppimisosio oli minulle ihan uutta tietoa, kiitos siitä! Harkitaan ja kerätään rohkeutta tai katsotaan löytyisikö joku muu halukas operaation suorittamaan.

      Poista
  2. ei saa syödä pupua vaikka onkin pehmolelu mutta silti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole tuostakaan pupusta enää kuin nahka jäljellä - teurasjätteetkin on olleet roskissa jo ties kuinka kauan! :D

      Poista
    2. okei. Muistat varmaan yhä sen punasen bedfordin niin tällä hetkellä koitan korjata sitä

      Poista
    3. Ai sen, joka on näissä kuvissa?
      http://tuhinaajatouhotusta.blogspot.com/2011/11/autot.html
      Se mahtaakin olla melkonen urakka! :D

      Poista
  3. jooo se ei edes ei ole lattiakaan pahasti ruostunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että ihanko siinä on yksi yhtenäinen pohja? Ettei pelkkiä peltiriekaleita roiku sielä auton alla? :DD

      Poista
    2. juuu pari ruosteen tekemää reikää löyty mut neki on pieniä

      Poista
    3. No eihän se sitten... :D Meinasitko rapsutella kaikki ne sammaleet pois sen auton pinnalta? :D

      Poista
    4. juu meinasin ja maalikin pitäisi hijoa pois ennen kuin vois viedä jonnekkin maalattavaksi

      Poista