sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Nauttikoon ken voi...

Fanni toivottaa kaikille iloista pääsiäistä!

Kävi niitä viikko sitten muutama meilläkin - virpojia siis. Eikä niistä kukaan tainnut erityisesti isosta koirasta järkyttyä, vaikka aika pientä väkeä olikin liikkeellä. Kerran Fanni pääsi livahtamaan pihalle pikkunoitia tervehtimään, mutta nämä olivat onneksi todella reippaita ja koirakin tuli käskemällä takaisin.

Muuten ei tässä talossa pääsiäistä vietellä - kun ei jouda. Supermies sentään lomailee, ja Fannikin on päässyt nauttimaan kevätauringosta. Minä sen sijaan istun sisällä ja naputan tätä näppäimistöä sellaista kyytiä ettei tahdo itsekään perässä pysyä. Jos vaikka sitten ensi viikolla ostais alehyllystä suklaamunan itselleen palkinnoksi.


Ps. Älkää huoliko, en minä oikeasti antanut sen niitä oksia syödä...

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Haasteellinen haaste


Tässä taannoin vastaanotimme haasteen Minkalta ja Milalta. Homman nimi on 11 kysymystä ja se etenee niin, jotta ensin kerrotaan yksitoista vapaavalintaista faktaa itsestä ja sitten vastataan yhteentoista haastajan esittämään kysymykseen. Asiaankuulvasti tulisi tietysti myös haastaa yksitoista bloggaajaa vastaamaan yhteentoista uuteen kysymykseen, mutta jossain kohtaa on pakko priorisoida. Pahoittelen siis, etten jaa haastetta eteenpäin. Jos joku nyt ihan välttämättä haluaa, niin kiekaiskoon kommenttilootassa - saatanhan minä jollain pitkästyttävällä luennolla pari kysymystä keksiä.


Minä x11
1. Olen humanisti ja opiskelen yliopistossa historiaa.
2. Viinirypäleet muodostavat oleellisen osan ruokavaliotani - syön niitä lähes päivittäin.
3. Vihaan kiirettä ja herään mieluiten kolme tuntia ennen kuin aamulla tarvitsee olla lähdössä mihinkään.
4. Rakastan kesää, syksyä ja talvea, mutta en välitä keväästä. Minulle kevät on ennen kaikkea kuraa, loskaa, harmaata ja märkää, varpaan väleissä tirskuvaa kylmää vettä, liian kuumia vaatteita ja hikistä otsaa kutittava villapipo.
5. En ikinä jätä aamupalaa syömättä.
6. Pyöräilen ympäri vuoden.
7. Olen perusluonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen.
8. Toisaalta siedän huonosti asioiden puolinaisesti tekemistä.
9. Olen koti-ihminen, joka voi istua tyytyväisenä kotona pitkiäkin aikoja tulematta lainkaan hulluksi.
10. Pidän autossa istumisesta, koska matkustaessa on tunne, että tekee jotakin merkityksellistä, vaikka ei oikeastaan tee muuta kuin istuu paikallaan.
11. Koira on minulle ennen kaikkea terapeuttinen rutistelukaveri. Nappitehtävä bernille.


Minkan 11 kysymystä
1) Tähän astisen elämäsi onnellisin hetki? 
Todella paha heti alkuun... Pitkään mietittyänikään en osaa sanoa mitään yhtä asiaa, onneksi elämässäni on ollut monia onnellisia hetkiä!
2) Oletko tyytyväinen elämääsi?
Ehdottomasti. Aina löytyy fiksattavaa jos oikein alkaa kaivelemaan, mutta mulla on rakastava mies, ihana koira, kaunis koti, oma piha, unelmien opiskelupaikka ja paljon haaveita.
3) Mikä on tärkeintä elämässäsi?
Tärkeintä on, että voi ja muistaa olla tyytyväinen. Isoja tekijöitä ovat myös Ihmissuhde ja Eläinsuhde.
4) Luettele 5 asiaa jotka haluaisit kokea elämäsi aikana!
Uusi-Seelanti, Islanti, Slovenia, Pojois-Amerikka ja Istanbul. *hehhee* Matkustaminen on mun kestohaave.
5) Mikä on lempipaikkasi kotonasi ja miksi?
Uusi, ihana sohva. Koko elämän voi levittää sohvalle. Paitsi koiraa sinne ei oteta.
6) Mitä ilman et voisi elää ja miksi?
No niiden kahden ilmeisten lisäksi en voisi elää ilman auringonpaistetta, vaaleaa leipää ja virkkuukoukkua. Koska ne tekevät elämästä parempaa.
7) Millainen on unelmiesi asunto?
Sopivan pieni mummonmökki, jossa olisi sopivan pieni puutarha, harmaat hirsiseinät ja viimeisen päälle ylelliset vessa ja pesuhuone.
8) Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi ja miksi?
Supervoimani olisi kyky pysäyttää aika. Liian kiireisinä hetkinä voisin pysäyttää kellon, jolloin kaikki muut jähmettyisivät paikalleen ja minä saisin syödä aamupalan rauhassa loppuun.
9) Jos saisit kolme toivetta, mitä ne olisivat?
Tyypillisesti tässä tilanteessa ei kai saa toivoa lisää toiveita? No, koskapa seuraavan kysymyksen jälkeen voitan lotossa, toivon sellaisia asioita, joita ei rahalla saa: terveyttä, rakkautta ja maailmanrauhaa! (Tuliko lässytyskiintiö täyteen?)
10) Jos saisit lahjoittaa rahaa mihin tahansa hyväntekeväisyyteen, mihin lahjottaisit?
Itsehän harrastan hyväntekeväisyytenä verenluovutusta, koska se ei maksa mitään. Mutta jos pitäisi lahjoittaa rahaa, saattaisin valita jonkin sairaalan lastenosaston tai muun sellaisen.
11) Jos voittaisit lotossa 7 miljoonaa euroa, mihin käyttäisit ne?
Varaisin HETI lentoliput Sloveniaan ja lähtisin sen kunniaksi ulos syömään. Maha täynnä voisin sitten alkaa suunnittelemaan talon ostamista.


Tällaista tällä kertaa. Jotta ei aivan pudottaisi koirablogin aihemaailman ulkopuolelle, kuvituksena Fannin oma haaste aka kongi.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Fanninpäivä


Eilen 2. maaliskuuta vietettiin Fannin nimipäivää ja sen kunniaksi tämä täti tarttui taikinakulhoon ja ylitti itsensä koiranomistajana. On yksi asia ostaa tessulle namipaloja kaupasta tai lätkäistä valmismaksalaatikkoa mustin kuppiin merkkipäivän kunniaksi. Kun koiran herkkuja aletaan leipomaan itse, liikutaan jo täydellisten kotirouvien sfääreissä.


Todellisuudessa juttu ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Täydelliset ihmiset eivät varmastikaan unohda rakkailta sukulaisilta saatuja joululahjoja kaapin perälle vuosikausiksi, niin kuin minulle kävi. Häpeillen myönnän siis, että yllä näkyvä koiraherkkujen leivontaan opastava setti kääriytyi paketista jo toissa jouluna ja pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin vasta nyt.




Kokeiltava reseptikin valikoitui puhtaasti sen perusteella, mitä kaapista sattui löytymään, varsinainen leivontaoperaatio kun lykkääntyi pitkälle iltaan. Onneksi Bonnien ohje oli kuitenkin simppeli, sisältäen vain banaania, porkkanaa, jauhoja, kaurahiutaleita ja öljyä ilman kommervenkkejä. Raskainta oli epäilemättä porkkanan raastaminen.





Odotus oli pitkä ja kuolainen, mutta ilmeistä päätellen lopputulos oli koiraneidille mieleen. Nyt ihania keksejä on keittiössä tölkillinen ja aarteenetsintäleikki on saanut aivan uutta puhtia, kun näitä naminöttösiä ympäri kämppää piilottelee. Raukka ei millään tahdo uskoa, kun leikki sitten loppuu... Leivo koirallesi-pakettiin kuului onneksi reseptikirjan ja pikkuleipämuotin lisäksi myös köydenpätkä, jonka voi heittää koiran suuhun, jos ei jaksa kaivaa jauhopusseja esiin.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Ja lumi pöllyää!


Nämä kuvat ovat joulukuisilta pakkasilta Reunalanperälästä, siitä kaikki kuura ja huuru. Vaikka on sitä lunta vielä täällä etelässäkin, ainakin toistaiseksi. Opintie on viime aikoina pitänyt allekirjoittaneen niin kiireisenä, että blogi on joutunut pienelle pakkolomalle, varsinkin kun kaikki liikenevä vapaa-aika on käytetty kirjoittamisen sijasta matkusteluun, niin koti- kuin ulkomaillakin. Tässä kuitenkin pientä välipalaa Fannin ja Nellan talviriekunnoista.




Tässä kuvassa näkyy hyvin tyttöjen kokoero, tilanne siis joulukuulta 2012. Nella on nyt siinä iässä, että kasvuvauhti on huikeaa ja parissa kuukaudessa kehitys on varmasti ollut melkoinen. Seuraavan kerran tytöt pääsevät tapaamaan mahdollisesti pääsiäisen tienoilla, saapa nähdä missä sitten mennään. Kaikkiaan uskaltaisin väittää, että Nellasta tulee vielä isompi kuin Fannista, joka berniksi on aika pieni.








Nella on kuulemani mukaan paitsi kasvattanut massaa, myös saanut hieman tolkkua päähänsä eikä ole enää lainkaan entisen veroinen pieni terroristi. Tosin Reunalanperälässä koputtelevat kilvan puuta joka kerta, kun uskaltavat tämän ääneen lausua. Mutta onhan se ihan luonnollinenkin kehitys, oppi menee pienenkin bernin päähän ja pikkuhiljaa ajatukset ohjautuvat toivotuille radoille, tuhotöiden sijaan. Niin se vaan kasvaa hieno koira terminaattoripennustakin.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Lääkärileikki


Fanni on viime aikoina mieltynyt erityisesti leikkiin, jossa hän esittää vaativaa operaatiota suorittavaa kirurgia ja Pikkuveli on potilaan roolissa. Tohtori Koira on tehnyt potilaan selkään syvän avanteen, jota kautta hän enemmän tai vähemmän tarkkaan valikoiden kiskoo ulos tarpeettomaksi katsomiaan sisäelimiä.


Luulen kuitenkin, ettei Pikkuveljen mielipidettä juurikaan kyselty, kun tämän pienoisnäytelmän osia jaettiin. Sillä kuten kaikki ne teistä, joilla on sisaruksia, ymmärtävät, eivät sisarusten väliset leikit ole aina ihan reiluja. Tasapuolisuus on hyve, jota arvostavat ainoastaan vanhemmat. Niinpä Pikkuveli saa päivästä toiseen esittää potilasta, jonka sisälmykset Fanni yhä uudelleen levittelee pitkin leikkaussalin (ts. olohuone) lattiaa.


Minun roolini tässä hieman julmassa leikissä on esittää kyseessä olevan huippusairaalan kirurgisenosaston siivoojaa. Tohtori Koiran saatua työnsä päätökseen, minä konttaan pitkin lattioita keräämässä ympäriinsä lennelleet elimet kasaan ja tungen ne sitten takaisin Pikkuveljen sisään - vain jotta leikki voi alkaa uudelleen alusta.


Yhdestä asiasta voin kuitenkin olla kiitollinen. Fanni poikkeaa useimmista leikki-ikäisistä siinä, ettei sen kärsivällisyys useinkaan lopu kesken, vaan neiti jaksaa odottaa rauhallisesti pelin jatkumista jopa useita tunteja.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Pappia kyydissä

Sovitaanko, että kukaan ei nyt sano olevansa jo kyllästynyt joulun jauhamiseen ja haluavansa siirtyä elämässä eteenpäin, uuden vuoden uusiin haasteisiin? Hyvä.

Koska joulu on kiva ja koiranpennut suloisia, tässä tulee molempia. 

Ai täällä on jotain SISÄLLÄ?!

Mikä tää oikein on?

Maistamalla se selviää.

Ai taivas kun on hyvää...

Joulu 2012 jää historiaan pikkuneiti Nellan ensimmäisenä jouluna ja siten myös ensimmäisinä lahjakääröinä. (Muistutuksena mainittakoon, että Nella on siis äitini perheen nelikuinen bernineiti.) Tätä ei tosin olisi huomannut mistään, jos ei olisi tiennyt, niin varmoin ottein pieni pakettejaan käsitteli. Jälleen yksi esimerkki Nellan ja Fannin erosta: meidän tyttöä piti ekana vuonna ihan kunnolla kannustaa ja houkutella repimisen riemuihin. Nellalla sen sijaan oli taustalla koko syksyn ahkerat treenit...

perjantai 4. tammikuuta 2013

Makeaa mahan täydeltä


Jouluaatto on pitkänpitkä päivä ja sen viettoon liittyy kaikenlaisia tapoja, tottumuksia, traditioita ja velvoitteita. Meidän porukka matkasi pyhiksi sukulaisten tykö ja ehti tuon yhden ainoan päivän aikana nähdä monta erilaista joulua.



Huushollista toiseen kiertäessä ei tullut lahjakääröistä puutetta ja se oli etenkin Fannin mielestä todella hienoa. Paperikääreiden avaaminen on nimittäin puuha, joka aiheuttaa Fannissa syvää kutsumusta lähimmäisen auttamiseen - sama se kenen nimi paketissa seisoo.


Seisoi siellä onneksi koirankin nimi, aika monessakin paketissa. Voin melko varmasti sanoa, että Fannin hartain joulutoive tuli täytetyksi: makeaa mahan täydeltä.