Lääkärileikki

Fanni on viime aikoina mieltynyt erityisesti leikkiin, jossa hän esittää vaativaa operaatiota suorittavaa kirurgia ja Pikkuveli on potilaan roolissa. Tohtori Koira on tehnyt potilaan selkään syvän avanteen, jota kautta hän enemmän tai vähemmän tarkkaan valikoiden kiskoo ulos tarpeettomaksi katsomiaan sisäelimiä.

Luulen kuitenkin, ettei Pikkuveljen mielipidettä juurikaan kyselty, kun tämän pienoisnäytelmän osia jaettiin. Sillä kuten kaikki ne teistä, joilla on sisaruksia, ymmärtävät, eivät sisarusten väliset leikit ole aina ihan reiluja. Tasapuolisuus on hyve, jota arvostavat ainoastaan vanhemmat. Niinpä Pikkuveli saa päivästä toiseen esittää potilasta, jonka sisälmykset Fanni yhä uudelleen levittelee pitkin leikkaussalin (ts. olohuone) lattiaa.

Minun roolini tässä hieman julmassa leikissä on esittää kyseessä olevan huippusairaalan kirurgisenosaston siivoojaa. Tohtori Koiran saatua työnsä päätökseen, minä konttaan pitkin lattioita keräämässä ympäriinsä lennelleet elimet kasaan ja tungen ne sitten takaisin Pikkuveljen sisään - vain jotta leikki voi alkaa uudelleen alusta.

Yhdestä asiasta voin kuitenkin olla kiitollinen. Fanni poikkeaa useimmista leikki-ikäisistä siinä, ettei sen kärsivällisyys useinkaan lopu kesken, vaan neiti jaksaa odottaa rauhallisesti pelin jatkumista jopa useita tunteja.

Pappia kyydissä

Sovitaanko, että kukaan ei nyt sano olevansa jo kyllästynyt joulun jauhamiseen ja haluavansa siirtyä elämässä eteenpäin, uuden vuoden uusiin haasteisiin? Hyvä.

Koska joulu on kiva ja koiranpennut suloisia, tässä tulee molempia. 

Ai täällä on jotain SISÄLLÄ?!

Mikä tää oikein on?

Maistamalla se selviää.

Ai taivas kun on hyvää...

Joulu 2012 jää historiaan pikkuneiti Nellan ensimmäisenä jouluna ja siten myös ensimmäisinä lahjakääröinä. (Muistutuksena mainittakoon, että Nella on siis äitini perheen nelikuinen bernineiti.) Tätä ei tosin olisi huomannut mistään, jos ei olisi tiennyt, niin varmoin ottein pieni pakettejaan käsitteli. Jälleen yksi esimerkki Nellan ja Fannin erosta: meidän tyttöä piti ekana vuonna ihan kunnolla kannustaa ja houkutella repimisen riemuihin. Nellalla sen sijaan oli taustalla koko syksyn ahkerat treenit...

Makeaa mahan täydeltä

Jouluaatto on pitkänpitkä päivä ja sen viettoon liittyy kaikenlaisia tapoja, tottumuksia, traditioita ja velvoitteita. Meidän porukka matkasi pyhiksi sukulaisten tykö ja ehti tuon yhden ainoan päivän aikana nähdä monta erilaista joulua.

Huushollista toiseen kiertäessä ei tullut lahjakääröistä puutetta ja se oli etenkin Fannin mielestä todella hienoa. Paperikääreiden avaaminen on nimittäin puuha, joka aiheuttaa Fannissa syvää kutsumusta lähimmäisen auttamiseen - sama se kenen nimi paketissa seisoo.

Seisoi siellä onneksi koirankin nimi, aika monessakin paketissa. Voin melko varmasti sanoa, että Fannin hartain joulutoive tuli täytetyksi: makeaa mahan täydeltä.